Day 8: New London - Boston

Super 8 jäi taakse ja naviin näppäiltiin Wrentham Premium Outlets. 80 mailia tauotonta ajoa myöhemmin saavuttiin jälleen yhteen outlettikylään. Alueella vaivaiset 170 merkkiliikettä, joten hieman aikaa ja rahaa saatiin taas palamaan. Mukaan tarttui farkkuja, t-paitoja ja yhtä sun toista kuumaa shittiä. Nautittiin alueella myös timangginen lounas Friendly'sin dinerissa. Lunssin hinta 9,95, mukana loputon kola, hyvä ruoka ja täysin törkeä jätskiannos, jonka päälle saa tarvittaessa nallekarkkeja (tai lähes mitä tahansa).


Markun takaluukku alkaa jo pullistella uusista rytkyistä, mutta saatiin se sentään kiinni vielä. Markku alkaa selkeästi haistaa bostonin, koska niin innokkaasti se sinne pyrkii. Bostoniin skujailu oli helppoa ja hauskaa kuin lapsen lyöminen, mutta kun turreoppaat sanovat, että jossain kaupungissa ajaminen ei ole kivaa, se todennäköisesti ei ole kovin kivaa. Kaupungissa on yhteensä viisi laillista parkkiruutua ja jos tie ei ole yksisuuntainen, se ei ole bostonissa. Ajeltiin yhteen hotelliin kysymään hintaa ja kun se oli täynnä, alkoi niinsanotusti vitunmoinen kynäily. Kämmennettiin Markkua puolentusinan hotellin liepeille, joista kaikista saatiin sama hinta 199 plus verot per yö. Pysäköinti 30 taalaa päälle. Liian kallista saatana.

Lyötiin Markku parkkiin sikahintaiseen parkkilaitokseen ja käytiin parin hotellin respassa, kunnes leipääntyminen vei voiton ja paineltiin kaljoille. Surffattiin interwepistä hotellidiilejä, ja löydettiinkin sitä kautta Midtown Hotel. Sinne ei kuitenkaan aivan ilman koomausta päästy vaan se vaati vauhdinottoa Cambridgen puolelta. Miehinen sukuelin otsassa alkoi olla jo kilometriluokkaa kun Midtowniin viimein päästiin. Hinta ei täälläkään ole mikään sikahalpa, 151 taalaa pysäköinteineen, mutta tässä vaiheessa oltais otettu teltta huntilla. Paska juttu, että täältäkin majoituksen saa vain yhdeksi yöksi. Kysellään vielä, josko sais toisenkin yön. Romut huoneeseen ja pikku huili päälle.

Käveltiin hotlalta keskustaan melkein suorinta reittiä. Käväistiin parissa irkkubaarissa, koska niitä täällä riittää, vaikkei parkkipaikkoja tai budjettihotelleja olekaan. Muutaman mukin jälkeen alkoi jo inhasti väskä vaivaamaan, joten otettiin alin käpsy takaisin hotlalle. Auto olikin tähän mennessä rähjääntynein Crown Vic ikinä. Alla 470 tuhatta mailia ja kojetaulun varoituslyhdyt ovat komeampia kuin jouluvalot aleksanterinkadulla. Päästiin kuitenkiin perille ja tutimaan...