Nyyh ja plääh. Aamuherätystä seurasi totuttuun tapaan romujen pakkaus, kuulien huuhtelu ja blogin näppäily ajan tasalle. Nautittiin Holiday Innin stryrokseilta myös perinteinen teollisuusaamiainen. Noppailtiin hotellilla lähelle checkouttia ja roudattiin sitten kamat Markun kitaan viimeistä kertaa.
Hotellilta lähdettiin ajelemaan päämäärättömästi, kolme tavoitetta asetettuna:
1. Olut-tulianen kotiin
2. Markulle bensaa
3. Lounasta soppatorven luukkuun
Sikspäkilliset tulikuumaa vesimelonivehnäolutta lukittiin ekasta vastaantulleesta viinakaupasta, jonka valikoimaa lienee syytä kiitellä, vaikkei himoittua mustikkabisseä sopivissa annoksissa löytynytkään. Markkukin sai kastiketta Shell-huoltamolta, tosin samalla koettiin pienehkö läheltä-piti. Pelti ei kuitenkaan rytissyt.
Lounasta nautittiin Harwardin akateemisen ilmapiirin ympäröimässä Cambridgessä. Todettiin, että historiallinen kampus olisi pikimmiten syytä jyrätä ja korvata paremmalla 70-luvun arkkitehtuurilla. Tätä tarkoitusta varten Suomesta voisi purkaa ja amerikkaan lähettää esimerkiksi lähes kaiken.
Yliopistolta lähdettiin kumit vinkuen kohti Loganin lentoasemaa, jossa palautettiin ekaks Markku. Markun vastaanottajat saivat haikeissa merkeissä lahjuksiksi takakonttiin turhiksi jääneet pullovedet ja limut. Shuttlella terminaaliin ja aikaa polttamaan. Lentoasemalla muodollisuudet sujuivat kuin tanssi ja pikapuoliin hassattiin vikoja taaloja puoteihin. Mukaan tarttui mm. kaksi paria mainioita noise-cancelling kuulokkeita a la Sony. Saatiinpa vaihdettua paikkamme oikeisiin exit-rivin paikkoihinkin ja väliin jäi vielä tyhjä penkkikin. Helpoin lento ikinä.
Nyt sitä ollaan jo takaisin kotimaassa ja ilokseni voin ilmoittaa, että East Windsorin jätetty paita on löytänyt Fedexin kääreissä tiensä Ruoholahteen. Voi elon onnea, taisi tulla kallis paita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti