Day 6: NYC

Jiihaa lehmipojat ja heppatytöt! Retken ensimmäinen kohmelo saavutettu. Brassien maracuja (aksenttihintit siellä kotipuolessa suut suppuun) teki tehtävänsä ja aamu alkoi hieman muita aamuja tahmeammin. Ylösnousemus oli myöhäinen ja lähtö pitkäkestoinen. Pienehköä säätöä aiheutti myös se, että allekirjoittanut unohti paitansa edelliseen hotelliin ja sen takaisin saamiseksi pitää lähetellä fakseja tonne noin ja meilejä tännenäin ja kaikki on sekavaa ja perseestä. Krapulaisessa aamunälässä näitä asioita on helevetin hienoa hoidella nokian kusisella käyttöliittymällä kun verkkovierailu meilissä ei ole sallittu...

Nälästä huolimatta pompattiin metroon ja skujattiin Columbus Circleen. Vaunussa oli kaikenlaista sakkia, teki mieli toistella edellisillan koomikoiden rutiinia, jonka kantava ajatus oli se, että jokainen matkustaja metrossa on friikki. Vaunun ärsyttävin jamppa 2009 -palkinto menee kovaääniselle taputtajalle, joka esitti "biisejä", eli vaunun kolinaa omana tuotantonaan. Columbuksen sirkkeli sijaitsee 59. kadulla ja aloitimme snadin trekin alaspäin. Ekana stoppina Wendy's läskiburgerit, tokana Starbucksin huilaustauko, sitten Macy's ja sitten mäkistä limut ja sitten Paragon Sports joka sijaitsee 18. kadun ja Broadway kulmassa. Paragoni on sellainen mesta, että urheiluekit ja varuste-eemelit pissivät mehiläistuotteita kun tajuavat liikeen koon, valikoiman, hintojen ja palvelun olevan enemmän kuin kohdallaan. 41 korttelia darrassa on melkoinen suoritus, mutta sen teki mahdolliseksi toistaiseksi nykin mukavin, kuiva sää ja mahtavat ostokset matkan varrelta. Mukaan tarttui viidet farkut, pari paitaa ja komea kassi.

Voimat ehtyivät sen verran huolella, että Paragon Sportsista otettiin jo maanalainen, jolla riennettiin pällistelemään Battery Parkia ja tiiraamaan vappauden patsasta. Hetken huilaus akrobaatteja katsellen johti ideaan, että haetaan pussikeittoa ja mennään keskuspuistoon sitä nauttimaan. Näin myös tehtiin. Edellisiltä päiviltä tutut Hootenanny-Heta ja Yukon-Jenni liittyivät seuraan. Juotiin muutama kevytolut ja juteltiin mukavia. Hetken päästä alkoikin taas nälkäkurki näykkimään vatsaonteloita, joten napattiin keltainen vapaa-ajan maasturi alle ja paineltiin edelliseltä illalta tutuksi tulleeseen brassipaikkaan, jonka nimeksi paljastui Bossa Nova Brazil. Nautimme oikein hyvän illallisen erittäin kohtuulliseen hintaan ja tulipa nautittua pari petollista passionpirtelöäkin. Hyvä setti. Mahat täysinä olikin aika lapioda unihiekkaa simmuihin ja painella hämärän rajamaille puhisemaan.